Minkälainen paikka se on?
Second Life on siis virtuaalimaailma, johon päästäkseen käyttäjän on ladattava tietokoneelleen erillinen ohjelma, pelkän selaimen kautta Second Lifeen ei pääse. Se on luotu vuonna 2003 eivätkä sen grafiikat ole tähän päivään mennessä juurikaan muuttuneet. Second Lifessa kuka tahansa voi olla content creator, eli käyttäjät ovat rakentaneet kaiken, mitä virtuaalimaailmassa on muovaamalla yksinkertaisista kolmiulotteisista muodoista esineitä ja rakennuksia. Aivan kuten ihmisen mielikuvitus, rakennusmahdollisuudetkin ovat rajattomat, ja Second Lifesta löytyy kopiot mm. Las Vegasista ja Seattlen keskustasta. Näissä käyttäjien itse luomissa maisemissa heidän suunnittelemansa avatarit liikkuvat, seikkailevat ja leikkivät.Las Vegas à la Second Life
Second Lifen virtuaalimaailmassa on myös oma valuuttansa, Lindenin dollari (L$), joita voi ostaa oikealla rahalla (Lindenin dollareita voi myös vaihtaa takaisin oikeaan valuuttaan) tai tienata mm. tekemällä virtuaalimaailmassa töitä. Tällaisia ovat esimerkiksi maan ostaminen ja myyminen, vaatteiden ja esineiden luominen ja niiden myyminen muille käyttäjille ja tapahtumien kuten konserttien järjestäminen ja niissä esiintyminen. Myös kolmannen osapuolen tarjoamiin kyselyihin vastaamalla voi tienata itselleen virtuaalivaluuttaa.
Keitä siellä sitten asuu?
Kuten Second Lifen omasta motosta käy ilmi, sen asukkaita ovat tavalliset ihmiset, kuka tahansa joka omistaa kohtuullisen tehokkaan tietokoneen voi liittyä mukaan. Virtuaalimaailmaan pääsemiseen vaadittava ohjelma ja hahmon luominen eivät kumpikaan maksa mitään. Second Lifessa on kuitenkin sisältöä, joka on ikärajattua; alle 16-vuotiaat eivät ohjelmaa saisi käyttää lainkaan. Poikkeuksena ovat tietyt 13-15 -vuotiaille sallitut, rajatut alueet, jotka on toteuttu yhdessä oppilaitosten kanssa ja joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on koulutuksellinen.
Miltä he näyttävät? Mitä he tekevät?
Käyttäjät luovat itselleen avatarin, jonka ulkonäön he saavat itse muokata haluamakseen, mutta kuten oikeassakin elämässä, hienot vaatteet ja kampaukset eivät tule ilmaiseksi. Jotkut käyttäjistä yrittänevät tehdä avataristaan mahdollisimman samannäköisen itsensä kanssa, kun taas toiset niin sanotusti vetävät täysin överiksi, tehden hahmolleen suorastaan mahdottoman isot lihakset tai violetin ihon.
Second Life -hahmoja eli avatareja
Nämä hahmot sitten kävelevät, tanssivat ja tekevät melkein mitä vain mieleen juolahtaa. Käyttäjältä vaaditaan tietyntasoista immersiota Second Lifea käyttäessä, sillä hahmojen liikkeet ja ympäristön vakaus eivät ole sieltä sulavimmasta päästä. Ajoittain hahmot liikkuvat todella tönkön näköisesti ja usein jumittuvat oudosti. Esimerkiksi liian lähellä toisiaan tanssivat hahmot liikuttelevat raajojaan suvereenisti toisen hahmon läpi tai päähän suunnitellut korvakuulokkeet eivät liiku hahmon mukana, kun hahmo kääntää päätään.
Kun hahmo on luotu, käyttäjä voi tehdä sillä mitä haluaa. Second Life ei varsinaisesti ole peli, sillä siinä ei ole pakollisia tavoitteita eikä siinä voi suoranaisesti voittaa. Käyttäjät yleensä keskittyvät chattailemiseen, ystävystymiseen, roolipelaamiseen ja tavaroiden luomiseen. Virtuaalimaailmassa on helppo tehdä asioita, joita ei voi tai uskalla tosielämässä tehdä, ja Second Lifesta löytyykin vaikka minkälaista "aktiviteettia" lapsen saamisesta todella kyseenalaisiin akteihin, jotka tosielämässä johtaisivat parhaassa tapauksessa vankilatuomioon. Koska pelin käyttäjien keski-ikä on 32 ja ihminen on loppujen lopuksi eläin, käyttäjien aktiviteetteihin kuuluu myös romantiikka ja seksuaalinen kanssakäyminen. Jotkut parit ovat ensin menneet naimisiin Second Lifessa ja sen jälkeen tavanneet ja vaihtaneet sormuksia myös tosielämässä.
Minkälainen yhteisö tämä on?
Second Lifen omilla nettisivuilla (secondlife.com) määritellään yhteisön yleiset linjaukset koskien mm. ahdistelua, hyökkäyksiä, yksityisyyttä, häiriköintiä ja suvaitsemattomuutta koskien. Tähän kyseiseen virtuaalimaailmaan kuulumattomana en osaa sanoa, miten hyvin käyttäjät seuraavat näitä ohjesääntöjä. Ihmisluonnon tuntien rikkomuksia varmasti tapahtuu, mutta yleinen kuvani Second Life -yhteisöstä on kuitenkin melko positiivinen. Käyttäjät tiedostavat että kysessä on fantasiamaailma, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja lähes kaikki sisältö on käyttäjien luomaa, joten yhteistä tätä yhteistä maailmaa rakentaessa syntyy varmasti ainakin jonkintasoinen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Anonyymiteetti varmasti poistaa ihmisten itsehillintää niin hyvässä kuin pahassa, mutta kaikkien pohjimmainen tavoite lienee kuitenkin viihtyä ja pitää hauskaa. Siitähän tässä ensimmäisessäkin elämässä on kyse.
S.R.