Alone together?

Viimeinkin viimeisen tehtävän aika. Kurssi meni todella nopeasti, vasta äsken loimme blogin ja mietimme ensimmäistä ryhmätehtävää. Viimeinen tehtävä oli katsoa Sherry Turklen TED talks video ja keskustella siitä.

”Alone together” ilmiö tarkoittaa, että ihmiset haluavat olla yhdessä, mutta samaan aikaan kuitenkin muuallakin, eli ihmiset haluavat olla yhteydessä kaikkialle samaan aikaan. Ongelma tässä on se, että lopputulos voi olla se, että ihmiset piiloutuvat toisiltaan, vaikka yrittävätkin olla yhteydessä kaikkiin. Käytännössä siis, ihmiset piiloutuvat älypuhelimien ja tietokoneruutujen taakse. Vaikka sen ruudun takana yritetäänkin epätoivoisesti olla yhteydessä kaikkiin ja olla kaikkialla yhtä aikaa, totuushan on kuitenkin se, että yksinhän siinä ruudun edessä istutaan ja tulkitaan siellä näytöllä vilkkuvia merkkejä. Eli yksin, mutta yhdessä teknologian ja internetin välityksellä.

Ilmiön huomaa nykypäivänä kaikkialla oikeastaan. Internetin välityksellä puhuminen on oikeastaan ”parempaa” nykyään. Oikeassa keskustelussa molempien pitää olla paikalla ja samassa tilassa. Kuitenkin tärkein syy on, että internetin välityksellä keskustelua voi muokata, voimme miettiä tarkemmin mitä sanoa, eikä tehdä niin paljoa virheitä, voimme antaa paremman kuvan itsestämme ja elämästämme, kun voimme harkita vastausta ja pystymme myöhemmin muokkaamaan sitä. 

 Ihmiset pitävät älypuhelimiaan vieressään koko ajan ja koko ajan pitäisi olla yhteydessä kaikkialle. Joskus kaveriporukalla ollessamme kaikki alkavat näprätä älypuhelimiaan ja joku vaivaantuneesti naurahtaa ”pakollinen sometauko hahah”. Joskus tulen miettineeksi, että eikö mikään riitä? Oikeita ihmisiä ja vuorovaikutusta olisi tarjolla jos vain jaksaisi nostaa päänsä näytöltä, mutta silti pitää yrittää vakuutella niitä Instagram-seuraajia tai Facebook-kavereita jollain päivityksellä. Toisaalta tunnistan tämän täysin itsessäni, jos älypuhelimeni hukkuu hetkeksikin, sydän alkaa aivan jyskyttää ja tulee ahdistava olo, mihin olen voinut sen hukata, mitä nyt kaikkialla tapahtuu. Puhelimesta pystyy olemaan erossa, jonkin aikaan, vaikka esimerkiksi luennon ajan. Silti silloinkin, koko ajan, syvällä alitajunnassa, on se ”Entä jos” olo; entä jos just nyt tapahtuu jotain mistä jään paitsi, entä jos nyt just joku haluaa tavoittaa ja jään siitä paitsi, entä jos just nyt jossain whatsapp- ryhmässä sovitaan tapaamisesta ja jään siitä paitsi tai entä jos nyt just joku kertoo jotain tosi mielenkiintoista Facebook päivityksessään ja jään paitsi... En halua jäädä paitsi.

Aluksi voisi ajatella, että Sherry Turklen ajatukset olisivat dystooppisia.
Hän puhuu siitä, kuinka jatkuva yhteydenpito muokkaa meitä ja me emme halua enää käydä keskusteluita toistemme kanssa, tai emme luota toisiin ihmisiin, vaikka tarvitsisimme heitä. Ihmisillä on tunne, ettei kukaan kuuntele heitä, eivätkä he saa huomiota, joten kääntyvät koneiden puoleen, sillä se on vain helpompaa. Tunnemme olomme yksinäiseksi, mutta silti pelkäämme intiimisyyttä, teknologiasta saamme helpotusta, sen kautta me voimme laittaa huomiomme minne haluamme, joku aina kuuntelee ja meidän ei koskaan tarvitse olla yksin. Tämä muokkaa meitä ja sitä kuinka ajattelemme itsestämme, sillä yritämme aina antaa parhaan ja virheettömän kuvan itsestämme. Näin emme enää tunne itseämme ja yritämme hakea lisää turvaa olemalla enemmän yhteydessä ja siitä tulee loputon kierre ja näin tulevaisuudessa ihmiset ovat vain onnettomia ja erillään toisistaan.

Toisaalta Turkle lopuksi puhuu, ehkä utopisesti. Hän puhuu, siitä kuinka asioita voidaan muuttaa, teknologia on vasta nuori juttu ja voimme miettiä ja pohtia kuinka sitä voisi käyttää parhaiten. Kunhan vaan uskallamme avata suun ja jutella asiasta rehellisesti. Teknologia vain saa meidät uudelleen määrittelemään ihmisten yhteyden, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden miettiä uudelleen asioita. Meillä on kaikki siihen, että voimme aloittaa alusta, meillä on toisemme. Meidän pitää vain oppia kuuntelemaan toisiamme ja niin voimme kehittää teknologiaa suuntaan, jossa jokainen ihminen voi rakastaa omaa elämäänsä. 

Kiia.S

Toinen elämä ruudun takana, alias Second Life

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä lähes rajattomia mahdollisuuksia mitä luovuuteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja rahan tienaamiseen tulee. Second Life on ilmiö, jossa nämä kaikki on mahdollista yhdistää. Päällimmäisenä motiivina suurimmalla osalla Second Lifen käyttäjistä on kuitenkin sosiaalisten suhteiden luominen ja niiden ylläpito. Secondlife.com -sivuston sanoin: "Second Life is a 3D world where everyone you see is a real person and every place you visit is built by people just like you", eli suoraan käännettynä: Second Life on 3D-maailma, jossa jokainen jonka näet on oikea henkilö ja jokainen paikka jossa vierailet on sinunkaltaistesi ihmisten rakentama. Iskulause, joka suorastaan tihkuu yhteisöllisyyttä, eikö?

Minkälainen paikka se on?

Second Life on siis virtuaalimaailma, johon päästäkseen käyttäjän on ladattava tietokoneelleen erillinen ohjelma, pelkän selaimen kautta Second Lifeen ei pääse. Se on luotu vuonna 2003 eivätkä sen grafiikat ole tähän päivään mennessä juurikaan muuttuneet. Second Lifessa kuka tahansa voi olla content creator, eli käyttäjät ovat rakentaneet kaiken, mitä virtuaalimaailmassa on muovaamalla yksinkertaisista kolmiulotteisista muodoista esineitä ja rakennuksia. Aivan kuten ihmisen mielikuvitus, rakennusmahdollisuudetkin ovat rajattomat, ja Second Lifesta löytyy kopiot mm. Las Vegasista ja Seattlen keskustasta. Näissä käyttäjien itse luomissa maisemissa heidän suunnittelemansa avatarit liikkuvat, seikkailevat ja leikkivät.

                                                            Las Vegas à la Second Life

Second Lifen virtuaalimaailmassa on myös oma valuuttansa, Lindenin dollari (L$), joita voi ostaa oikealla rahalla (Lindenin dollareita voi myös vaihtaa takaisin oikeaan valuuttaan) tai tienata mm. tekemällä virtuaalimaailmassa töitä. Tällaisia ovat esimerkiksi maan ostaminen ja myyminen, vaatteiden ja esineiden luominen ja niiden myyminen muille käyttäjille ja tapahtumien kuten konserttien järjestäminen ja niissä esiintyminen. Myös kolmannen osapuolen tarjoamiin kyselyihin vastaamalla voi tienata itselleen virtuaalivaluuttaa.

Keitä siellä sitten asuu?

Kuten Second Lifen omasta motosta käy ilmi, sen asukkaita ovat tavalliset ihmiset, kuka tahansa joka omistaa kohtuullisen tehokkaan tietokoneen voi liittyä mukaan. Virtuaalimaailmaan pääsemiseen vaadittava ohjelma ja hahmon luominen eivät kumpikaan maksa mitään. Second Lifessa on kuitenkin sisältöä, joka on ikärajattua; alle 16-vuotiaat eivät ohjelmaa saisi käyttää lainkaan. Poikkeuksena ovat tietyt 13-15 -vuotiaille sallitut, rajatut alueet, jotka on toteuttu yhdessä oppilaitosten kanssa ja joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on koulutuksellinen.

Miltä he näyttävät? Mitä he tekevät?

Käyttäjät luovat itselleen avatarin, jonka ulkonäön he saavat itse muokata haluamakseen, mutta kuten oikeassakin elämässä, hienot vaatteet ja kampaukset eivät tule ilmaiseksi. Jotkut käyttäjistä yrittänevät tehdä avataristaan mahdollisimman samannäköisen itsensä kanssa, kun taas toiset niin sanotusti vetävät täysin överiksi, tehden hahmolleen suorastaan mahdottoman isot lihakset tai violetin ihon.

                                                         Second Life -hahmoja eli avatareja

Nämä hahmot sitten kävelevät, tanssivat ja tekevät melkein mitä vain mieleen juolahtaa. Käyttäjältä vaaditaan tietyntasoista immersiota Second Lifea käyttäessä, sillä hahmojen liikkeet ja ympäristön vakaus eivät ole sieltä sulavimmasta päästä. Ajoittain hahmot liikkuvat todella tönkön näköisesti ja usein jumittuvat oudosti. Esimerkiksi liian lähellä toisiaan tanssivat hahmot liikuttelevat raajojaan suvereenisti toisen hahmon läpi tai päähän suunnitellut korvakuulokkeet eivät liiku hahmon mukana, kun hahmo kääntää päätään.

Kun hahmo on luotu, käyttäjä voi tehdä sillä mitä haluaa. Second Life ei varsinaisesti ole peli, sillä siinä ei ole pakollisia tavoitteita eikä siinä voi suoranaisesti voittaa. Käyttäjät yleensä keskittyvät chattailemiseen, ystävystymiseen, roolipelaamiseen ja tavaroiden luomiseen. Virtuaalimaailmassa on helppo tehdä asioita, joita ei voi tai uskalla tosielämässä tehdä, ja Second Lifesta löytyykin vaikka minkälaista "aktiviteettia" lapsen saamisesta todella kyseenalaisiin akteihin, jotka tosielämässä johtaisivat parhaassa tapauksessa vankilatuomioon. Koska pelin käyttäjien keski-ikä on 32 ja ihminen on loppujen lopuksi eläin, käyttäjien aktiviteetteihin kuuluu myös romantiikka ja seksuaalinen kanssakäyminen. Jotkut parit ovat ensin menneet naimisiin Second Lifessa ja sen jälkeen tavanneet ja vaihtaneet sormuksia myös tosielämässä.

Minkälainen yhteisö tämä on?

Second Lifen omilla nettisivuilla (secondlife.com) määritellään yhteisön yleiset linjaukset koskien mm. ahdistelua, hyökkäyksiä, yksityisyyttä, häiriköintiä ja suvaitsemattomuutta koskien. Tähän kyseiseen virtuaalimaailmaan kuulumattomana en osaa sanoa, miten hyvin käyttäjät seuraavat näitä ohjesääntöjä. Ihmisluonnon tuntien rikkomuksia varmasti tapahtuu, mutta yleinen kuvani Second Life -yhteisöstä on kuitenkin melko positiivinen. Käyttäjät tiedostavat että kysessä on fantasiamaailma, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja lähes kaikki sisältö on käyttäjien luomaa, joten yhteistä tätä yhteistä maailmaa rakentaessa syntyy varmasti ainakin jonkintasoinen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Anonyymiteetti varmasti poistaa ihmisten itsehillintää niin hyvässä kuin pahassa, mutta kaikkien pohjimmainen tavoite lienee kuitenkin viihtyä ja pitää hauskaa. Siitähän tässä ensimmäisessäkin elämässä on kyse.

S.R.

Yrityksen näkyvyys netissä

Viikon tehtävänämme oli suunnitella yrityksellemme toimintasuunnitelma yrityksen viestinnästä ja näkyvyydestä netissä.

Yrityksemme on leivontatarvikkeita myyvä nettikauppa. Asiakaskunnan toivomme olevan mahdollisimman laaja, sillä leivonta harrastuksena ei katso ikää - tämän vuoksi päätimmekin tavoitella asiakkaitamme aluksi perustamalla kotisivut ja facebook-sivut.

Kotisivuilta löytäisi infoa meistä, myytävillä olevista tuotteistamme, ja siellä olisi linkki verkkokauppaamme, sekä linkit blogiimme ja facebook-sivuillemme. Kotisivut puhuttelevat vanhempaa asiakaskuntaa: vanhempien netinkäyttäjien keskuudessa omat kotisivut tuovat yritykselle luotettavuutta. Aktivoidaksemme kotisivuilla vierailevia asiakkaita ajattelimme sisällyttää sivuille myös palauteboxin. Palautteenannon ideana olisi saada niin positiivista kuin negatiivista palautetta tuotteistamme ja kotisivuistamme. Asiakas saa pienen alennuskoodin sähköpostiinsa palautteenannosta, jota hyödyntäen hän säästää ensi tilauksestaan pienen summan. Näin kumpikin osapuoli hyötyy tilanteesta: me saamme arvokasta palautetta, jotta voimme kehittyä paremmaksi yritykseksi ja asiakas säästää rahaa.

Blogiin aiomme päivittää leivontareseptejä, joissa käytämme omaa tuotevalikoimaamme. Ilmoitamme ja linkaamme käyttämiä tuotteitamme ja lisäämme postauksiimme houkuttelevia kuvia leipomuksistamme. Näin leivonnasta kiinnostunut löytää meidän blogimme ja kiinnostuu mahdollisesti yrityksestämme. Blogin kautta yrityksemme tavoittaa henkilökohtaisemmalla tasolla: potentiaalisen asiakkaan asennoituminen verkkokauppaamme, ja meihin yrityksenä, on blogin lukijalle tutumpi ja rennompi.

Facebook-sivuille linkkaamme blogipostauksia, tuotekatsauksia, arvontoja ja give away infoja. Lisäksi päivitämme välillä pieniä kepeitä arkisia askareita, jotta saamme näkyvyyttä sivusta tykänneiden newsfeedissä. Blogipostauksien linkkaaminen facebookiin tuo postauksille ajankohtaista näkyvyyttä. Tuotteiden esille nostaminen taas saa asiakkaat käymään verkkokauppamme puolella.  Arvontojen ja pienien give awayden ideana on saada lisää näkyvyyttä facebookissa ja saada asiakkaamme osallistumaan. Kummankin kaltaisissa statuksissa toivoisimme ihmisiä tykkäämään statuksesta itsestään (ja toivottavaa olisi myös tykätä sivustamme facebookissa!) sekä toivoisimme statuksen eteenpäin jakamista. Tykkääminen ja jakaminen ovat vain muutaman klikkauksen tehtäviä, mutta klikkausket tuovat meille paljon haluttua näkyvyyttä. Nuorille asiakkaille facebookissa oleva tykkäysmäärä kertoo paljon yrityksen trendikkyydestä ja turvallisuudesta.

Tulevaisuutta ajatellen voisimme harkita Instagram-tiliä, jonne postaisimme leipomuksiamme ja arvontainfoja, jotka ohjailisivat ihmisiä taas facebookin ja muiden sivustojemme puolelle. Mahdollisen mobiilisovelluksen kehittäminen olisi myös pitkällä kaavalla tähtäimessä. Mobiilisovellus voisi toimia yhdessä verkkokaupan kanssa ja sieltä voisi mahdollisesti selailla reseptejä.

Sara P.

Luotettavuus ravitsemusaiheisilla sivustoilla

Vkon 9 ryhmätehtävänä oli etsiä yksi luotettava ja yksi epäluotettava sivusto, jotka liittyvät blogimme aiheeseen. Etsimme siis sivustoja ravitsemusaiheesta.

Luotettavaksi totesimme terveyskirjasto.fi -sivuston, koska:

1. Sivuston ylläpitäjä on terveyden alan kustantamo Kustannus Oy Duodecim, joka kuuluu lääkäriseura Duodecimille. Artikkelit perustuvat kustannuksen julkaisemiiin lääkärikirjoihin, joten ovat asiantuntijoiden laatimia. Sivustojen kehitysyhteistyössä ovat olleet myös Suomen sairaanhoitopiirit, Kansanterveyslaito sekä Kuntaliitto. Jokaisen artikkelin yhteydessä on kerrottu niiden kirjoittajat ammattinimikkeineen.

2. Sivustojen tekstit ovat täynnä logosta, faktoihin perustuvaa retoriikkaa ja viittauksia tutkimuksiin. Paatosta (tunteisiin vetoamista) emme löytäneet. Tekstit ovat objektiivisesti kirjoitetut eikä kirjoittajan oma ääni kuulu.

3. Sivustot ovat selkeät, yksinkertaiset ja helppokäyttöiset. Sivuston tarkoitus ei ole viihteellinen vaan informatiivinen: antaa tietoa jokaiselle suomalaiselle terveydenhoidosta. Kuvauksessa Tietoa sivuista lukee: "Terveyskirjaston antama tieto ei ole tarkoitettu korvaamaan terveydenhuollon ammattilaisen antamaa henkilökohtaista informaatiota vaan täydentämään sitä." 

4. Sivustot ovat laajat artikkeleita ja tietoa on todella paljon. Tiedot ovat ajantasalla ja päivittyvät sitä mukaa, kun uusia julkaisuja ja tietoa tulee. Käyttäjä voi myös esittää uusia aihe-ehdotuksia.

5. Sivustot ovat maksuttomat eivätkä sisällä mainoksia. Julkaisija ei odota lukijalta mitään ja on riippumaton. 


Epäluotettavaksi sivustoksi totesimme Antti Heikkilän sivustot: http://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/. Vaikka Heikkilä lääkärinä ja ortopedinä on asiantuntija terveydellisissä asioissa, sivusto ei ole vakuuttava.

Viisi syytä epäluotettavuuteen:

1. Sivusto ei kokonaisuudessaan näy kaikille, vaan vain liittymällä maksulliseen terveysklubiin pääsee näkemään kaiken sivuston tiedon. Julkisten sivujen tarkoitus on mainostaa Heikkilää itseään, hänen rekisteröityä tavaramerkkiään Heikkilän menetelmää ja hänen kirjojaan sekä houkutella liittymään terveysklubiin. Etusivu on täynnä linkkejä, jotka eivät rekisteröitymättömälle kuitenkaan avaudu.

2. Heikkilän pitämä blogi on luettavissa sivustolla ja retoriikka on enimmäkseen täynnä paatosta ja eetosta (itseensä vetoamista). Paatosta on esimerkiksi postauksessa "Veganismi-uskonto valtaa koulut" , kun Heikkilä kirjoittaa seuraavasti: "Vihreä puolue on irtaantunut todellisuudesta ja elämän realiteetista, minkä jokainen voi todeta kun puolueen puheenjohtaja avaa suunsa." Virkkeessä on helposti luettavissa Heikkilän negatiivinen mielipide puolueesta, sen puheenjohtajasta ja politiikasta. Eetosta on esimerkiksi sivuston etusivuilla, joilla Heikkilää kuvataan sanoin: "Suomen johtava ravintoasioihin perehtynyt lääkäri" sekä "ennakkoluuloton edelläkävijä". 

3. Heikkilä kirjoittaa subjektiivisesti ja  jopa provosoivaan sävyyn, mikä varmasti herättää monessa vasta-argumentteja ja lisäkysymyksiä. Mahdollisuutta keskustelulle blogissa ei kuitenkaan ole. 

4. Heikkilä kirjoittaa ja ylläpitää sivustoja yksityishenkilönä eikä edusta esim. luotettavaa lääkäriliittoa tms. Hän esittää omia mielipiteitään ja asenteitaan vahvasti eikä useinkaan perustele näkemyksiään. Hän vaikuttaa paikoin ehdottomalta, esim. tyrmätessään yleisiä ravintosuosituksia tekstissään Mitä terveellinen ravinto oikeastaan on?

5. Vaikka sivuston ylläpitäjä on yksityishenkilö, tarkkaa esittelyä itse kirjoittajasta ei löydy. Tiedot esimerkiksi koulutuksesta ja saavutuksista lisäisivät auktoritatiivisuutta ja siten uskottavuutta ja luotettavuutta. 

Anna

Ystävänpäivänä syödään muffinsseja

Digitaalinen keittokirja -blogimme juhlisti  ystävänpäivää kuvitteellisesti muffinssien leipomisen ja koristelun merkeissä.

Halusimme viettää ystävänpäivää yhdessä leipoen meille merkityksellisten ihmisten kanssa. Samalla juhlistimme blogimme miellyttävästi alkanutta alkutaivalta. Halusimme myös kiittää saamastamme ohjauksesta ja neuvonnasta opettajiamme, jotka olivat ystävänpäivänä kuvitteellisia vieraitamme.

 

Blogimme aihepiiriin liittyen leipominen on mitä parhainta yhdessäoloa ja kun se tehdään hyvässä seurassa, ei mikään voi maistua paremmalle!

Itse ystävänpäiväkutsun teimme käyttäen Eviten valmista kutsupohjaa.     Ystävänpäiväkutsumme löydät täältä.

Otsikkona ystävänpäiväkutsussamme käytimme lausetta "Bake day - eat your heart out". Ystävänpäiväteeman mukaisesti kutsun pohja on punainen. Kutsun vasemmassa reunassa on suklaasydämiä ja leivoksia. Ystävänpäiväkutsumme yleisilme on lämmin ja tunnelmallinen, mikä tuntuu sopivalta kutsujemme asiayhteys huomioiden.

Ystävänpäiväkutsumme tekstiosiossa kuvaamme kutsujemme pääajatusta: ystävänpäivän juhlistamisen lisäksi olemme myös kiitollisia opettajiltamme saamastamme ohjauksesta. Halusimme ystävänpäivänä vastavuoroisesti tarjota heille mukavan elämyksen!

S.M 

Tämän viikon teema oli Pinterest. Itse olen ollut Pinterest addikti jo jonkin aikaa. Itse asiassa rakkauteni tähän sivustoon alkoi kun näin siitä tehdyn videon YouTubessa noin kolme vuotta sitten. Ensimmäinen kokoelmani oli W<3 johon kokoilin kaikkia ihania hää aiheisia kuvia, häämekoista juhlavinkeihin. Näin pystyin aloittamaan suunnittelemaan ja järjestelemään unelmaani prinsessa häistä.

Tämän viikon tarkoituksen oli luoda pinterest tunnus ja aloittaa ”pinnaamaan” kuvia omasta aiheesta. Omalta käyttäjältäni löytyi jo neljä ruoka aiheista kokoelmaa, joissa oli yhteensä yli 500 kuvaa jo valmiina, joten päätin, että on turha tehdä uutta käyttäjää ja luoda samanlaisia kokoelmia uusiksi.

Kokoelmien luominen on kestänyt minulta jo siis pari vuotta. Joskus olen etsinyt kuvia aktiivisesti, joskus taas on ollut taukoja. Ensimmäisen ruoka kokoelmani loin jo joskus ihan alku aikoina. En ennen edes ollut kovin kiinnostunut ruuan laitosta, mutta Pinterestin jälkeen siitä on tullut minulle yksi lempi puuhistani. Kaikki kauniit kuvat, erikoiset ohjeet, uudenlaiset vinkit ja helpot reseptit ovat välittyneet kuvilla Pinterestin kautta ja inspiroineet minua.

Pinterestistä kuvia löytyy laidasta laitaan. Sieltä oikeastaan löytyy kuvia ihan mistä aiheesta vaan jos etsii. Onneksi Pinterest on kehittänyt työkaluja helpottamaan juuri oikeanlaisten kuvien löytämistä. Sieltä voi etsiä suoraan esimerkiksi hää-, muoti-, arkkitehtuuri- tai ruokakuvia. Nämä ovat suurimpia ja suositumpia kokoelmia. Sen jälkeen hakutulosta voi rajata uudelleen, esimerkiksi ruokakuvien kohdalla sen voi rajata kasvisruokiin, terveellisiin ruokiin tai vaikka leivonnaisiin.  Itse juuri näitä ruoka kuvia olen etsinyt juuri tällä tavalla. Monet pinnaukset siellä ovat syntyneet niin, että olen halunnut löytää jonkin kivan uuden reseptin, mitä ruokaa tehdä ja näin mennyt etsimään sitä Pinterstistä ja samalla ”pinnannut” kaikkia muita ihania ruoka ohjeita.

Valitsimme käsiteltäväksi ”Bake my day” kokoelman, sillä kaikkia kuvia olisi liian vaikea käsitellä. Kuvilla yhtenäisyyksiä on se, että kaikki liittyvät kokoelman nimen mukaisesti leipomiseen. Sieltä löytyy paljon leipomisohjeita joissa suklaa on pääosassa, mutta myös paljon marjaisia ohjeita. Syy näille on oikeastaan juuri se, että niistä pidän. Toinen yhtäläisyys näille on se, että kaikki kuvat ovat kauniita ja hyvälaatuisia. Se onkin yksi Pinterstin ominaispiirteitä, että sinne halutaan aina laittaa mahdollisimman hyvälaatuisia kuvia. Toisaalta kaikki kuvat kokoelmassa ei siltikään ole täysin samanlaisia. Mitä näillä kuvilla sitten on eroa niin tietysti koko, käyttötarkoitus ja sisältö. Jotkut kuvat ovat vaan miellyttämässä silmää ja täydentämässä kokoelmaa, jotkut pin-lisäykset on nimenomaan joitain tiettyjä juhlia varten ja jotkut on tarkoitettu terveellisen ruokavalion edistämiseen. Joissakin lisäyksissä tärkeämpi on kuva ja toisissa siihen kuvaan liittyvä blogi ja sen sisältö. Bake my day kokoelmassa osa kuvista on reseptejä, mutta osa onkin vinkkejä esim. juhlapöydän kattamiseen tai ruoka-aineksien ravintoarvo taulukkoja

Suurin osa ruoka-aiheisista Pinterest lisäyksistä tulee ruoka blogeista tai muilta sivuilta joilta reseptejä löytyy. Kun Pinterstissä kuvaa painaa, sivu ohjautuu alkuperäiselle sivulle. Joskus voi olla niin, että sivua ei löydy ollenkaan, jos esimerkiksi blogi on poistettu. Harvemmin näin kuitenkaan käy.  

Pinterestissä lisäyksen jälkeen kuva on poistettu kokonaan vanhasta kontekstistaan. Kuva on voinut olla esimerkiksi ruokablogissa vain kaunistamassa blogia ja osoittamassa jotai kohtaa repsetistä, mutta kun se on Pinterestissä sillä on oma kokoelma mihin se sen jälkeen liittyy, esimerkiksi tässä tapauksessa sen konteksti on nyt ”Bake my day” kokoelma.  Kuvat ovat muokkautuneet niin, että ne sopivat Pinterstin ohjelmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin tulee kehys, mihin tulee "repin" ja "like" -napit sekä kommenttiosio.

Tässä vielä linkki omaan Pinterestiini:

https://fi.pinterest.com/kiiian/ 

Suosittelen kyllä kaikille Pinterestiä, sillä sieltä löytyy kaikille kaikea. Ja se on yli ihana ja super kivaa<3<3

Kiia S.

Pastanjauhantaa ja digitaalisen viestinnän ulottuvuuksia

Digitaalisen viestinnän voi jakaa kahteen osaan. Tämä jako riippuu siitä, miten viestintä ilmenee ajallisesta näkökulmasta. Jos viestintä on reaaliaikaista esimerkiksi Skypen välityksellä, on kyseessä digitaalisen viestinnän muoto synchronous. Jos viestintä tapahtuu niin, että viestit lähetetään ja luetaan kun tietty henkilö on kirjautuneena esimerkiksi Facebookiin, on kyseessä digitaalisen viestinnän muoto asynchronous. Tässä postauksessa keskitymme blogiin, jossa vallitsee viestinnän muoto asynchronous.

Koska teemanamme on ruoka, tarkastelemme Pastanjauhantaa-blogin postausta tästä digitaalisen viestinnän näkökulmasta. Kyseinen blogi on tarkoitettu kaikille ruoan ystäville, jotka saattavat kaivata vaihtelua ruokapöytäänsä. Blogissa julkaistaan reseptejä liharuoista leivontaan, pikkusyötävistä kalaan, ja jälkiruoista juomiin. Lisäksi blogissa muitakin juttuja ruokaan liittyen, kuten ruokasitaatteja. Blogia ylläpitävät Pippurimylly ja Rosmariini, joista jälkimmäinen on kirjoittanut valitsemamme postauksen. Lisäksi postaukseen on tullut 8 kommenttia. Kommentoijilla on omat Blogger-tilinsä, mutta blogiin voi kommentoida anonyymistikin, eli rekisteröitymistä Blogger-palveluun ei vaadita.

Tämän postauksen lähteeksi valitsimme postauksen hedelmäsalaatista, jonka löydät täältä.

Hedelmäsalaattipostauksen kuva

Digitaalisen viestinnän kielenkäytössä on kolme tasoa. Niistä ensimmäinen, lexical, koostuu lähinnä yksittäisistä sanoista ja symboleista, kuten hymiöistä. Postauksessa on merkitty hedelmäsalaatin ainekset allekkain yksittäisinä sanoina ja lukuina, eli tämä kuuluu lexical-tasoon.

Yksittäisiä sanoja reseptissä (lexical)

Toisessa tasossa eli syntactic-tasossa kieliopillisiin seikkoihin ei ole kiinnitetty paljon huomiota. Pilkut voivat puuttua, kuten myös isot alkukirjaimet. Lauseet ovat tyypillisesti lyhyitä ja verbittömiä. Tähän tasoon löytyi sopiva kommentti kommenttiosastolta.

Postauksen kommentti (syntactic)

Viimeisenä on taso nimeltään Textual. Siinä lauseet ovat jo vähän pidempiä ja verbillisiä, ja se voi sisältää dialogia. Kieli ei kuitenkaan välttämättä ole kirjakieltä, mutta harvemminpa se sellaista onkaan netissä. Textual-tasoon kuuluu Pastajauhantaa-blogin postauksessa itse postauksen teksti, kertomus ennen reseptiä.

Rosmariini kertoo monella lauseella kokemuksestaan (textual)

Kommenttiosiossa on syntynyt dialogia (textual)

- Jenna K.

Foodie: synty ja tarkoitus

Ensimmäinen tehtävämme oli ideoida uusi sana jollekin digitaalisessa mediassa esiintyvälle asialle tai ilmiölle, ja sitten lisätä sana ja sen määritelmä Urban Dictionaryyn. Lähdimme blogimme ruokateeman mukaisesti pohtimaan sanaa sille, kun ottaa omasta maittavasta ruoka-annoksestaan kuvan ja postaa sen internettiin (yleensä jonkin sortin sosiaalisen median kanavan kautta). 

Muutaman päivän keskustelun jälkeen päädyimme selfie –sanan muunnoksesta sanaan foodie, joka oli lähimpänä muita valokuvaamista tarkoittavia sanoja, kuten esimerkiksi juuri selfie tai gymfie.

Foodie: allekirjoittaneen eräs lounas.
 Olisiko tämä hyvää matskua Instagramiin?

Se syy, minkä takia oman sapuskansa kuvia pitää sosiaalisessa mediassa jakaa, on kuitenkin hieman arvailun varassa. Ehkä sillä yritetään saada muut kanssasomettajat kateellisiksi, tai sitten ko. henkilö haluaa korostaa ainutlaatuista kykyään ravita itseään ja täten pysyä elävien kirjoissa. Tiedä häntä, mutta jokin nimi tälle ilmiölle piti saada, ja siksi syntyi foodie. Muita ehdotuksia olivat mm. eatie, lunchie ja mealie.

Sanamme ja sen määritelmän löytää Urban Dictionarysta täältä.

J.K